torstai 14. huhtikuuta 2011

Sukupolvilokerointia

Tuore "How cool brands stay hot" -kirja (jota tokkopa koskaan tulen lukemaan) määrittää sukupolvet näin:

Hiljainen sukupolvi (s. 1928-1945): Toisen maailmansodan ja 1930-luvun laman lapset. Moraalia, ahkeruutta ja rehellisyyttä korostavat.

Suuret ikäluokat (s. 1946-1964): Sotien jälkeisen hyvinvoinnin ja talouskasvun kasvatit. Vapaudesta ja vapaa-ajasta nauttijat.

X-sukupolvi (s. 1965-1979): Itsenäisyyttä arvostavat ja pessimismiin taipuvaiset. Teknologiasta nauttivat ja paljon työtä tekevät.

Y-sukupolvi (s. 1980-1996): Populaarikulttuurin individualistiset ahnehtijat. Sosiaalisen median fanittajat. Suvaitsevat, älykkäät ja kriittiset kyynikot.

Z-sukupolvi (s. 1997-)

Perhana, tässähän alkavat loppua konsonantit kesken sukupolvia lokeroitaessa! Em. kirjan tekijät eivät todennäköisesti lähde visioimaan, miten homma jatkuu. Joka tapauksessa molemmat vaihtoehdot ovat huonohkoja.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa syntyy Å-sukupolvi. Pakkoruotsin fanaattiset, akvaviittipöhnäiset kannattajat, kalaasi-bilettäjät. Hapansilakan ja Bellmanin fanittajat. Jehovain- ja mormoneinkaltainen, sisäänlämpiävä RKP-jugend -rapujuhlijasukupolvi. Rikkaat, väkisinhymyilevät ja -nauravat kauppakamarimuusikot. Bengt- ja Linnea-nimiset purjehtijat, joilla on vaaleat hiukset ja valkoiset housut. Ensimmäinen kokonainen ikäpolvi, joka haluaa heitä palveltavan ruotsiksi.

Tai sitten on vain ajateltu aakkosten loppuvan z:ään ja däts it. "How cool brands stay hot" -kirjan tekijöiden ikää en tiedä, mutta he kuulunevat johonkin suht kyynis-pessimistis-realistiseen sukupolveen. Zis is the end.