maanantai 8. elokuuta 2011

Marjasato 2011

Eilen tuli Perniössä poimittua neljän pensaallisen verran mustaviinimarjoja. Määrällisesti tuo teki kaksi isoa kulhollista. Herukkainpoiminta ei ole yhtään vastenmielistä aktiviteettia, kunhan vain varaa aikaa ja malttaa poimia rauhassa, vallitsevista olosuhteista nauttien. Zen ja viinimarjojen noukinta, tiedättehän.

Mielenkiintoisinta on tutkiskella, mitä kaikkea pensaksien eliöstöstä oikein voikaan löytyä, kun oikein tonkii. Monen marjaryppään kupeesta löytyi pikkuinen etana, vihreänkeltainen niljake. Hetikohta lehden alapinnasta saattoi paljastua monen neliösentin matto jotain ihme munia, olettaisin kyseessä olleen hämähäkin.

Parasta kuitenkin oli, kun kolmannen pensaan yhden lehden alta löytyi karussa oleva, etsintäkuulutettu elinkautisvanki.

Jari-Matti Forsberg (s.1963)

Jari-Matti Forsberg tuomittiin kuusi vuotta sitten elinkautiseen, kun hän oli pöydänjalalla rusikoinut kaksi pokerikaveriaan hengettömäksi. Ei hän kohdattaessa käyttäytynyt yhtään aggressiviisesti, vaikka uutisissa oli tästä varoitettu. Tietenkin pelästyin aivan perkeleesti, mutta yllätyksekseni syyttä: venkula vain totesi valonarkoja silmiään auringolta peitellen, että jaa-a, taisi pako päättyä tähän. Tiedosti ehkäpä, ettei kannata tehdä lisätyhmyyksiä, tai kakku vain pitenee. Minkäänlaista uhkaa ei ollut ilmassa missään vaiheessa. Siinä minä istuin muovijakkaralla ja selitin, ettei elokuun alussa välttämättä kannata mennä viinimarjapuskaan piiloon, noukinta-aikana.

Toin Jartsalle muutaman mikrossa lämmitetyn veriletun puolukkahillon kera. Syötyään hän kiitti ja kysyi, että aionkos nyt soittaa paikalle poliisit. Kysyin, haluaako hän. Ei halunnut. Kerroin, että minun puolestani saat piileskellä tässä pensaassa niin kauan kuin huvittaa. Poimin loput marjat ja palasin tupaan. Jari-Matti Forsbergin myöhemmistä vaiheista minulla ei ole tietoa, teksti-tv:ssä ja puoli yhdeksän uutisissakin on vain jotain nonstoppia talous-shittiä.

Miksi jätin Jartsan jatkamaan pakoaan?

Koska me tarvitsemme vankikarkureita. Me tarvitsemme vankikarkureita, huumekauppiaita, -käyttäjiä, helvetinenkeleitä, bandidoksia, bandiitteja, sekopäitä, vandaaleja, bandaaleja, va som helst! Koska jos heidät saataisiin kiinni -ehkä peräti pois keskuudestamme-, suljettaisiin hyvin pian vankiloihin punaisiapäin kävelijät, kiroilijat, tupakoijat, liikaa karkkia syövät, opiskelija-aktiivit, veroja kiertävät sienen- ja marjanpoimijat sekä pullonkerääjät sun muut lundby/barbie -järjestelmän vaarantajat.

Uskon, että yhteiskunnassa orwellismin määrä on vakio. Tyhjä vankila on mahdollinen vain sen avajaisissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti