tiistai 28. helmikuuta 2012

Sananen sarkasmista, satiirista ja ironiasta

En enää vaieta ma voi. Sarkasmi, satiiri ja ironia ovat vakavia asioita, joilla ei saa lutrata, huumorin nexti leveli, johon ei pidä kompastella, tai pelleilyksi menee! Taas on jokin mediumi selitellyt häntä koipien välissä kuvamanipuloitua tisseintuijotteluvideotaan sillä, että sehän nyt oli satiiria. Vastaavia tapauksia lähihistoria tuntee hälyttävän useita. Että etteks te ny satiiria ja ironiaa tajua, aina ne pitää selittää teille. Mutta haloo ja komppaniassa herätys: sarkasmin, satiirin ja ironian pyhä kolminaisuus on joillekin uskontoa lähentelevä elämäntapa, esimerkiksi allekirjoittanutta, notta. Ja minen kestä sitä, että nämä jalot kolme aatetta alistetaan typerän spedeilyn halpahintaisiksi vakioselityksiksi, joilla yritetään pestä käsiä, vaikka on kustu housuun. Sarkasmi, satiiri ja ironia tulee jättää heille, jotka sen hallitsevat. Sarkasmi, satiiri ja ironia, jotka pitää jälkikäteen selittää, ovat vain ja ainoastaan paskaa s / s / i:tä!

Pitäkää näitä kolmea armolahjaa ainutlaatuisina vahvuuksina, älkääkä laimentako niitä yhdentekeviksi reflekseiksi, joita voi läiskiä sinne tänne joka paikkaan kaikkialla aina! Mikäli ei huumorintajunne vaan kertakaikkiansa prosessoidu aivoissa banaaninkuoria ja kermakakkuja syvemmälle, tai jos pelkäätte, että joku suuttuu tahi haastaa oikeuteen, niin pysyttäytykää asia- tai edes juoruteksteissä, ja jättäkää ne oikeat sarkasmit, satiirit ja ironiat kaltaisteni bestwissereiden hommaksi jooko.

MAD ja Pahkasika, minun on teitä todella ikävä. Yst.terv. Janne Kuusinen, mies, joka odottaa joskus kohtaavansa oikein taidokkaasti sarkastisen homon, jotta pääsisi käyttämään sanaa "sarkofagi".

maanantai 27. helmikuuta 2012

Saksalaisnuorilta kielletty

Päivänä eräänä satuin kiinnittämään huomiota erään suoraan DVD:lle tulleen saksalaisen elokuvan kanteen. Sen kuvat toki jo puhuivat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tällä kertaa sanat veivätkin voiton! Kannessa komeillut kielto suorastaan kerjäsi wolfensteiniaaniseen "Toisen maailmansodan aikaisen vankileirin fraktuuralla kirjoitetut kyltit" -kontekstiin siirtämistä.

perjantai 24. helmikuuta 2012

tiistai 21. helmikuuta 2012

Viikkaajatarjumalattaret

Viikkaamisen ja taittamisen taito. Ihan hepreaa ja rakettitiedettä! Vaikka soitan useita instrumentteja ja vaikka intissä ähräiltiin mukatehokkaasti yhdeksän kuukautta siniruudullisen päiväpeitun kimpussa ja vaikka kuinka koitan seurata tehtaan valmiita taitoksia, niin ei suju A8-arkkia suuremmalla palasella. Ei! Korkeintaan maantiekartan pystyy taittelemaan oikein, ja siitäkin on puolet tuuria, ja henkisesti on kaksi viikkoa valmentauduttu, eikä tietenkään auton sisällä onnistu, vaan levähdyspaikalla pitää taittuu suorittaa tana!

Miten ihmeessä te sen teette, naiset? Tuleeko tuo armolahjana teille lapsiveestä, äidinmaidosta, kuukautisverestä, vai mistä ihmeestä? Opetteletteko te taittamisen salaa jollain esoteerisilla kotitalouden tai tekstiilikäsityön Vikerberg-konferenssitunneilla, joihin eivät pojat pääse? Hemmetti. Alakerran puutyöluokassa jackassit ja duudsonit paukkaavat naulojaan toistensa höyläpenkkeihin, kun samaan aikaan te teette jotain hyödyllistä!

Noin tunti sitten yritin taitella verhon takaisin pakkaukseensa. Noin 20 sekuntia kärsivällisyyttäni kesti. Ei verho nyt matonkuteiksi mennyt, mutta ei siinä voinut kuin itku kurkussa tunnustaa tappionsa sille muovipussiin raivolla ahdetulle epämääräiselle mytylle. Että jos ei nyt 36-vuotiaana osaa, niin ei tätä varmaan koskaan opikaan. Tai sitten vaan on kaksi kivestä liikaa, jotta oppiminen olisi edes mahdollista. Entäs jos vaihtaisi sukupuolta, oppisiko samalla viikkaamaan kauniisti? Entä transsut: miten he osaavat taitella kankaitaan ja vaatteitaan? Onko vahakangas miehen keksimä? Pakko olla!

Älkääkä äijät väittäkö, että kyl mä vaan osaan. Paskat te mitään osaa muuta kuin sotia ja piereskellä. Siellä Syyriassa ne y-kromosomin aivovammaannuttamat myttääjät nytkin pommittavat heitä, jotka tässä maailmassa koittavat edes vähän viikata. Ei taittuisi tämä koko homma ilman taittajattaria.

Siellä se irvistää nytkin kassissa, verhonperkele. On kuin mytyn laskokset muodostaisivat irvistävän, runkkariksi haukkuvan naaman. Pakkoko on piruilla vielä.

Naiset! Ei se teidän tissit tai perse, vaan kädet, joilla te osaatte suvereenin viikkuun taidon! Se pitää tätä järjetöntä narsistiäijien hallitsemaa planeettaa koossa.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Hyvinvointimme manifestoitumisesta

Olin tänään kotikaupungissani Salossa iltapäiväkävelyllä Stevie Wonderin kanssa. Kelpasi siinä nollakelillä töpötellä, aurinkokin paisti mitä ihanimmin. Puolivälissä Inkerinkatua Stevie pysähtyi äkkiä ja totesi minulle: "Janne, vaikka olen täysin sokea, olen satavarma siitä, että elätte hyvinvointivaltiossa". "Miten niin?" kysyin. Siihen Stevie tokaisi, että "Tunnen sen jaloissani".

Ja toden totta. Oli alkuiltapäivä, ja maisema oli kuin lumesta tehty labyrinttipeli. Lumivuoria oli siellä täällä, mutta joka ainut näköpiiriin sattunut väylä oli auki. Aurattuja katuja oli silmänkantamattomiin. Jossain naiskauppavaltiossa minun ja Stevien olisi pitänyt tarpoa Helsingin- ja Turunteitä myöten (jälki)polviin ulettuvissa hangissa 0,2 a/s:n vauhtia (= askelta sekunnissa)

Lumi yllättää autoilijamme joka vuosi. Mutta sen lisäksi me kaikki olemme lumisokeita. Pysähtykää joskus katsomaan noita kadun vieriin pakattuja lumivuoria ja miettikää. Meille sähkö tulee pistorasiasta ja leipä kaupasta, mutta myös lumikasat paakkuuntuvat itsestään rotuaareille yön aikana.

Osaammeko yhtään arvostaa sitä, että aseemme ovat auroina?

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Onnettomuus onnessa

Loton kaikkien aikojen suurimman jättipotin kanssa kävi juuri niin harmillisesti kuin voi. Päävoitto olisi ollut 11 miljoonaa euroa. Seitsemän oikein onnistuttiin veikkaamaan Raumalla ja Mikkelissä. Molemmissa paikoissa varmasti harmittaa tällä hetkellä aivan vietävästi, sillä eihän kolme ja puoli oikein -tuloksella saa kuin hiluja.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Mit' Twittuu?

Tulipa sitten vastaan tämmöinen Twitter (ent. Raix) -ikkuna:


Tradenomi Max A., miksi Te liityitte Twitteriin?
- No, kun eräänä iltana kuulin uutisista, että Tri Outokummun varatoimitusjohtajan perseeseen oli ilmestynyt finni, ja vasta myöhemmin sain kuulla, että kyseinen fakta olisi ollut jo iltapäivällä saatavana twiititse. Ja minähän haluan tietää kaiken tärkeän aina välittömästi!

Markkinointi-välibossi Pasi K., mikä sai Teidät alkamaan käyttämään Twitteriä?
- No, se lähti kuppakamarin ryyppäjäisissä pari kvartaalia sitten kun yhdelle alaiselle tuli tuoreeltaan Enso-Schlechtzeitin puheenjohtajan twiittaama humanistipiipertäjävitsi, tiedättehän, se, joka loppuu sanoihin "mutta se bidee-allas voisi olla vihreä". Enkä voinut sietää sitä minulle syntynyttä alastatusta, kun ihmiset nauroivatkin jonkun muun kuin minun jutuille!

Executive Executing Trading und Marketing Assistant Fucking Manager Mikko R., miten Te rupesitte käyttää Twitteriä?
- Yes, eräänä yönä en vain kertakaikkiaan saanut unen päästä kiinni, koska en ollut minuutin tarkkuudella tietoinen siitä, mitä Jorma Ollilalle ja Stephen Elopille kuuluu. Pienikin mielenliikahde, vaikka vain aivastus jommaltakummalta, ja Davy Jones -indexi heittää häränpyllyä hetj', minkä seurauksena lukemattomat outvestointiwankkiirit menettävät hetkessä biljardeja! No, onneksi nyt on jo kehitteillä teollisuusrobotti, joka twiittaa automaattisesti surreaaliajassa ns. wlan-isosyötteenä makrosekunnin välein kaikki mahdolliset mikroanekdootit, jotka Dick Ollilalle ja Stephen Flopille happenoivat.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Huonot, hyvät ja hyvät uutiset

Sinä päivänä saavutettiin taas yksi N-firman hallitun, porrasteisen Salosta-poistumisen etappi eli
, mutta onneksi sivu 167 ilmoitti meille suuren ilon.
Ja kun nyt tämän myötä saamme vielä (lähes) 1000 uutta
lähihoitajaa, niin plussan puolellahan tässä jäädään, eikö vain?

Ja sitä paitsi Meidän Sauli(R) hoitaa tämän asian kuntoon heti
maaliskuun alussa ensi töikseen, eikö vain?

Eikö vain!