maanantai 7. huhtikuuta 2014

Sisältäni bortin löysin

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että abortti on jo keskusteltu puhki. Mutta häkellyttävän vähälle huomiolle on jäänyt debaatti bortista. Onko siihen moraalista oikeutta? Missä vaiheessa sikiö on jo sen verran vegetaristisessa tilassa, että se/hänet voidaan bortoida?

Bortti (bort) on alkuansa muimiesruotsia. Angloamerikkalaisissa maissa operaatiosta käytetään nimeä boost (suom. slang. buusti). Vielä takavuosina jopa virallinen lääketiedetermistömme tunsi Arvo Ylpön lanseeraaman epävirallisen nimityksen lihoitus, joka oli tarkoitettu hedelmöityksen kompensaatioksi ajalla, jolloin anemia oli jokapäiväistä leipää ja riisitautia syötiin aamiaiseksi. Nykyisin tämä kiistelty operaatio tehdään nykyisin aikaisintaan toisella raskauskuukaudella, koska sitä ei haluta suorittaa kevyin perustein.

Bortin idea on antaa sikiölle tarvittavaa lisäenergiaa penetroimalla raskaanaolepan naisen vaginaan kohtuullinen määrä (yleensä 2-3) pitkulaisia lihatuotteita (esim. nakki, makkara) borttipihdeillä tai lääkärimallisella makkaratikulla, emättimen anatomiasta riippuen, kohtuun asti. Äidin synnytyskoneiston peristaltiikka sanelee lihatuotteiden määrän, laadun ja asettamisfrekvenssin. Kestävä, jo monasti synnyttänyt äiti (esim. lestadiotar tahi eräs Vitikaisen Kaija Nurmeksesta) pystyy imaisemaan uumeniinsa periaatteessa jopa viisi täysimittaista Atrian Poprillia tai Juusto-Kabanossia, mutta laatu kuitenkin korvaa määrän: yhden lapsen lapsiveteen saattaa helposti liueta liikaa kamaraa ja lisäaineita, mikä saattaa aiheuttaa urean pakkautumisen ihmistaimen päähän meille kaikille tuttuine seurauksineen. Kaksosten ollessa kyseessä tilanne on tietysti eri, jolloin bortti kannattaa suorittaa myös rectumin kautta. Mitään erityisiä suosituksia tai fistisääntöjä proseduurille ei ole, kunhan nakkein tai makkarain päistä vain muistaa irroittaa mahdolliset metalliset sulkimet. 

Tyypillinen esimerkki onnistuneesta bortista. Tässä tapauksessa bortti on tehty varovasti pehmeän laskun kyrsävieriperiaatteella HK:n Kevytnakeilla. Merkillepankaa lapsivedessä lilluva varanakki. Lapsi on oikeanpuoleisessa kuvassa silminnähden friskaantunut, ja myös äidiltä perityt, aiemmin piilenneet musikaaliset geenit (blues, jazz) ovat puhjenneet kukkaan.
Useat Paavin sidosryhmät, esim. katolialaiset, uskovat ns. borttiteoriaan, eli siihen, että sikiölle annetut prinssinnakitkin saattavat johtaa vahvempiin makkariin, ja niiden myötä raiskauden loppuvaiheeßa peräti kohdunkammion sisäiseen lihavärinään (carne tremula) pidemmän päälle (jopa 50 v.) vakavine lieteilmiöineen, esim. johonkin lihansyöjäpuolueeheeseen liittymiseen (esim. perulaissuomalaiset). Jehovan todistajain borttikielto taas ei ole aivan näin ehdoton; kunhan borttilääkäri vain malttaa pidättäytyä verimakkaran käytöstä. 

Kasvissyöjävanhempien usein Intiassa epämääräisillä sikiönvahvettajilla teetetyt tofubortit, mooseksenuskoisten kishkabortit (pitää olla kosher!) sekä islamilaisten halalbortit ovat edelleen kuuma peruna, josta puuttuvat yhä käsinkosketeltavat faktat. Raamatun, Tooran ja Koraanin jakeita ja suuria tutkitaan edelleen kuumeisesti ympäri lääkismaailman. Myös TAYSin mustamakkarabortit sekä MAYSin maksamakkarabortit ovat omat lukunsa, joitten historiaa ei kannata kerrata tässä: tarvittavat rabortit löydätte tarvittaessa Webistä.

Oma kantani tähän mielibidét jakavaan ikuisuuskysymykseen on tiivistettävissä tähän omistamaani t-paitaan. Bortti ei ole murha.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti